1400- ja 1300-luvuilla eKr. Välimeren alueella käytettiin istuimina kokoontaitettavia tuoleja tai jakkaraja. Tuoleja käytetään myös haudoina rikkaimmissa haudoissa. Tutankhamonin haudasta Egyptistä löydettiin eebenpuusta ja norsunluusta valmistettuja taittotuoleja kultaisine lisävarusteineen.
Taittotuoleja on käytetty pronssikaudella Pohjois-Euroopassa, muinaisessa Egyptissä, minoilaisessa Kreikassa ja muinaisessa Roomassa. Runko on pääasiassa puuta ja harvemmin metallia. Puu on upotettu taiteellisilla kaiverruksilla, kullattu ja koristeltu norsunluulla. Pohjois-Euroopassa pronssikautena tunnetaan yli 18 kokoontaitettavan tuolin jäänteet, jotka juontavat juurensa Pohjois-Eurooppaan, kuten daensen-taittotuolit ja guldh ø J -tuolit.
Taitettavat tuolit olivat erityisen suosittuja keskiajalla. Sitä arvostetaan seremoniakalusteena. 1400- ja 1500-luvuilta lähtien kokoontaitettavat tuolit on enimmäkseen varustettu käsi- ja niskatuilla. Tietenkin uudempia tuoleja, joita usein löytyy toiminnoista ja toiminnoista, kutsutaan myös taittotuoleiksi. Ne ovat kannettavia ja helppokäyttöisiä.
Taittotuolin varhaista patenttia ehdotti John Cram vuonna 1855. Vuonna 1947 Fredric Arnold loi XXX alumiinisia taittotuoleja, joissa oli kangassiteet istuimia ja selkänoja varten. Vuoteen 1957 mennessä Fredric Arnold Brooklynissa, New Yorkissa, valmisti yli 14 000 tuolia päivässä. Taitettavat tuolit valmistetaan nykyään pääasiassa kovasta muovista, metallista tai puusta. Taitettavat tuolit voidaan jakaa eri luokkiin.
